Olen ihastunut tuntemattomaan ihmiseen, jonka tapaan parisen kertaa kuukaudessa työn merkeissä.
On selvinnyt, ettei tämä ihastuminen ole yksipuoleista vaan olen saanut suoranaista hunajaa korvilleni tältä mieheltä arjen keskellä.
Edelleenkään en tiedä edes hänen nimeään.
Monen vuoden yksinäisyyden jälkeen en osaa ottaa vastaan kohteliaisuuksia, menen lukkoon. Olen luultavastikin hirveän vaikeasti lähestyttävä, kun käännän aina katseeni pois.
En osaa edes hurjimmissa mielikuvituksissanikaan ajatella miltä tuntuisi suudella tuota miestä ja veisikö intohimo mennessään? Osaisinko edes suudella? Miten ihmistä lähestytään? Miltä tuntuisi edes kosketus, käsi toisen kädessä?
torstai 5. huhtikuuta 2012
sarjamurhaaja
Minä en ihmettele yhtään näitä tilanteita, että joku (yleensä äiti tai isä) teilaa koko perheensä ja lopulta itsensä.
On sadasosasekunteja päiväni aikana kun kykenisin tuohon samaan, mutta onneksi siinä ajassa ei ehdi tehdä mitään. Pelkkiä ajatuksia, mutta niin pelottavia.
Tiedän siis sen tunteen mikä ihmisellä on tappamisen hetkellä. Tiedän myös sen, etten kykenisi sitä tekemään. Olen ihan liian kiltti.
On sadasosasekunteja päiväni aikana kun kykenisin tuohon samaan, mutta onneksi siinä ajassa ei ehdi tehdä mitään. Pelkkiä ajatuksia, mutta niin pelottavia.
Tiedän siis sen tunteen mikä ihmisellä on tappamisen hetkellä. Tiedän myös sen, etten kykenisi sitä tekemään. Olen ihan liian kiltti.
torstai 29. maaliskuuta 2012
toinen nainen
Mieheni kertoi minulle, että eräs nainen on hänestä kiinnostunut.
Tipahdin, eihän se puhu mulle muutenkaan mitään, mistä se nyt tämän päätti kertoa?
Tämä puuma (miestäni noin 10v vanhempi) ei taida tietää minun olemassaolostani mitään, eikä varmaan meidän yhteisestä lapsestakaan.
Miehen puhelin on alkanut piipahdella ihmeellisen usein. En ole tyhmä, nehän tekstailee. Tämä vihlaisi minua vähän, ennen kuin tajusin, että hyvää en menettäisi. Huonolle en varmasti jäisi toiseksi. Alkuhuuma tuntuu aina hienolta, kyllä minä sen tiedän.
Rakkautta tässä ollaan molemmat vailla ja toisiltamme emme sitä saa.
Tipahdin, eihän se puhu mulle muutenkaan mitään, mistä se nyt tämän päätti kertoa?
Tämä puuma (miestäni noin 10v vanhempi) ei taida tietää minun olemassaolostani mitään, eikä varmaan meidän yhteisestä lapsestakaan.
Miehen puhelin on alkanut piipahdella ihmeellisen usein. En ole tyhmä, nehän tekstailee. Tämä vihlaisi minua vähän, ennen kuin tajusin, että hyvää en menettäisi. Huonolle en varmasti jäisi toiseksi. Alkuhuuma tuntuu aina hienolta, kyllä minä sen tiedän.
Rakkautta tässä ollaan molemmat vailla ja toisiltamme emme sitä saa.
keskiviikko 28. maaliskuuta 2012
missä mennään?
Minun mieheni ei lyö. Hän ei hauku eikä alista. Minulla on hyvä mies, ihana lapsi, upea koti ja vakituinen työ. Paskaakos tässä valittamaan. Niin, siltä se näyttää muiden silmin katsoen. Valitettavasti omat silmäni ei näe tätä asiaa näin.
Parisuhde on aikaa sitten kuivunut kasaan. Yli vuosi (tai ehkä lähemmäs kaksi?) on menty jo ilman seksiä tai kosketuksia. On jämähdetty tähän arkeen, josta ei ole pakoreittiä. Yhteinen omaisuus ja lapsi pitää meidän kulissit kunnossa.
Nyt kulissit ovat alkaneet rakoilla. Olen ihastunut.
P.S. mieheni ei myöskään puhu eikä pussaa.
Parisuhde on aikaa sitten kuivunut kasaan. Yli vuosi (tai ehkä lähemmäs kaksi?) on menty jo ilman seksiä tai kosketuksia. On jämähdetty tähän arkeen, josta ei ole pakoreittiä. Yhteinen omaisuus ja lapsi pitää meidän kulissit kunnossa.
Nyt kulissit ovat alkaneet rakoilla. Olen ihastunut.
P.S. mieheni ei myöskään puhu eikä pussaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)